Villalinus

Villalinus

tiistai 3. elokuuta 2010

Sieniä ommellen ja jotain kotiäitiydestä



Kuten jo taisin lupailla niin tahti muuttuu kun palaillaan pikku hiljaa arkeen...aikaiset aamuherätykset tuottavat enemmän satoa... Aloitin jo syksy/jouluaskartelut... niinpä,olkoon kuinka aikainen tahansa niin aina tulee kiire,vai kuinka? Ja kun ainakin jonnekkin markkinoille taas täytyy lähteä niin tulee todella kiire.Nyt työn alla oli muutama sieni prototyyppi,tekniikka lähes sama kuin isoäidintyynyssä,nämä ovat aika kookkaita,kankaina ikean puuvilla ja pellavaa,nauhat askartelukaupasta.
                      Ja hiukan kuvaa eri kuvakulmasta....
                            Sekä yksin,että tämmöinen tatti. Työn alla on muitakin kivoja juttuja,niistä myöhemmin,pidetään jotain vielä salaisuutena,paljastukoon kun valmistuvat... Ja hiukan asiaa kotiäitiydestä ja sen tärkeydestä...Olisin päässyt töihin,mutta päätin kieltäytyä ja keskittyä perheeseen,keskusteltiin miehen kanssa pitkään asiasta ja lopputulos oli ettei enää lähetä sille tielle,kuinka raskasta se olikin meille kaikille kun kävin töissä,työmäärä kotona ei häviä minnekkään vaan odottaa aina tekijäänsä,joten jään kotia,hoidan perheen ja kaiken mitä siihen liittyy,keskityn ainakin toistaiseksi vain tämän rumban pyörittämiseen,omaa aikaa saan käsitöistäni,muuta en tarvitse...ehkä saisin tästä myös itselleni jotain lisätuloa jos jaksaisin ahertaa,mutta katsellaan päivä kerrallaan...Iloa ja aurinkoisia päiviä kaikille! Nina                                                            

3 kommenttia:

Sude kirjoitti...

Hieno päätös jäädä kotia hoitamaan. Johan sinulla noin monen lapsen kanssa on ihan tarpeeksi töitä kotonakin ja lapset tulevat varmasti arvostamaan sitä, että äiti on kotona. Loppujen lopuksi, eihän se raha ole tärkeintä, vaan elämän laatu.

Anis kirjoitti...

Minulla on kaksi lasta, nuorin kohta 1,5 vuotta. Minua soitettiin töihin mutta kieltäydyin. Tätä aikaa ei saa takaisin, kuinka kallisarvoista se onkaan. Enkä edes noin pientä halua päiväkotiin viedä.

Liisa kirjoitti...

Ihania sieniä olet tehnyt!!

Ymmärrän hyvin teidän päätöksenne tuossa asiassa. Minä itse olen 5-6 vuotta sitten hypännyt oravanpyörästä pois ja kaipaa en takaisin yhtään siihen rumbaan,vaikka mulla ei pieniä lapsia olekaan. Miestäni houkuttelen kanssa pois samasta oravanpyörästä ja sitten muuttaisimme kauemmas korpeen ja eläisimme minimisti. saa nähdä milloin toteutuu..