Tähtiä ja haaveita

 Joskus tulee niitä päiviä kun tuntuu ettei mikään mene putkeen,suututtaa kaikki ja kuitenkin mikään ei tunnu miltään,tiedättekö tunteen?Sama mitä teet niin kaikki menee päin...jotakin...perjantaina tuli tällainen tunne,otin sakset ja ompelukoneen esille ja sitten lähti luistamaan. Olen huomannut että juuri näiden tunteiden tullessa sitä jotenkin on ,voisko sanoa parhaimmillaan,saa jotain aikaiseksi.Tilkkupeitossa yksinkertaiset värit ja kankaat,käsin tehdyt tikkaukset,ja aikaakaan ei kulunut kuin pikkusen yli kolme tuntia kun homma oli valmis,eli kannatti olla "suutuksissa".

Koko on vauvan peittojen luokkaa.Mielessä paljon kaikkea mitä pitäisi tehdä,koti kuin pommin jäljiltä vaikkakin arkeen ollaan palattu,eli taitaa olla siivouspäivä jälleen kerran.
Viime päivät on myös kulunut haaveillessa,unelmoidessa talosta johon ihastuin,talo joka kököttää metsän laidassa,maaseudun rauhassa,lähellä merta.Talo joka olisi juuri minun näköiseni,mutta silti aika lähellä kaupunkia.Talo jolle ei tarvitsisi tehdä mitään suuria muutoksia,voisi vain muuttaa ja nauttia. Mutta enpä tiedä,tuon ukko kullan pään kääntäminen,järjen puhuminen yms.on joskus niin vaikeaa...asumme vuokra omakotitalossa,joka on mieheni lapsuudenkoti,talossa on puulämmitys,vehkeet ajalta kun talo on rakennettu...tarkoittaen sitä että jokainen päivä kotona ollessa menee pannuhuoneessa hyppimiseen ja lämmittämiseen,ei mukavaa ei,huh huh,taidankin taas ottaa ompelukoneen pöydälle ja alkaa haaveilemaan jostakin paremmasta... Mukavaa tiistaipäivää!