Mukulakadut olivat täynnä toinen toistaan ihastuttavia puutaloja,täällä olisi mukava asustella,vaikkakin se suurin haave olisi jossain korvessa,kaukana muusta maailmasta... Tämä talo erityisesti oli mieleeni.
Ja entäs se kirkko sitten,aivan ihastuttava!
Ja ne kaikki näköalat,sama minne katsoi niin aina löytyi kaikenlaista ihasteltavaa.
Tyttäremme kodin pihalla oli pieni leikkipuisto jossa lapsemme leikkivät,Linuksella oli ihan omat touhuilut,kiikkumista ja apinan lailla kiipeilyä,äiti sai olla sydän syrjällään koko ajan,pojat kun on poikii...
Venla ja Fanny taas touhuilivat hiekkakakkuja sulassa sovussa.Tänään jälleen tiedossa kuuma päivä,kuinkahan sen taas jaksaisi,alkaa pikkusen kiristään hermoja yhdellä jos toisella tämä kuumuus,mutta yritetään nyt nauttia,eihän nämä enään kauan kestä. Nina
3 kommenttia:
Porvoo on tosiaan tunnelmallinen kaupunki. Siellä on poikettu monasti ihan vain kävelemässä kun on ohi ajettu.
Itselle tosiaan oli ensimmäinen kerta,lukenut olin kyllä muilta mutta ihan mieletön kokemus koettuna,ensi kesänä haaveena vuokrata vanhasta kaupungista majoitustiloja ja viipyä hiukan pitempään,muutama päivä ei riittänyt ja kun tyttärellä ja vävypojalla arkena koitti työt niin piti palailla kotiin.Haaveita kun aina pitää olla!
Lähetä kommentti