Villalinus

Villalinus

perjantai 18. marraskuuta 2011

Tähtitytön ensi-ilta,asiaa koulukiusaamisesta ja käsityöterapiasta

Ja kuten otsikkokin kertoo on tämä postaus tähtitytön ensi-ilta. Olen ajoittanut tämän julkaisun messupäivän alkuun... Tämän takana on pitkä ja raskas taival kohti helpompaa huomista,käsityön tarkoitus terapia mielessä,jos näin voisi sanoa....
Vaikea kertoa mistä kaikki sai alkunsa,tarhasta....koulusta...koulukiusaamisesta,jonka kohteena rakas tyttäremme on ollut. Alkuun niin harmittomalta tuntuvaa,kunnes myös fyysistä tönimistä ym. Ne kaikki äidin tunteet,kun tunnet ettet voi toista auttaa vaikka toisella on tosi paha olla,kun pienen ihmisen koko kroppa huutaa apua,auttakaa! Sen enempää kertomatta yksityiskohdista,itse työstin riittämättömyyteni tähän käsityöhön,haluni siihen suojeluun tytärtäni kohtaan.Tuo tunne siitä että joku suojelee,enkeli,tuolla tähtien toisella puolella.Siitä siis syntyi tähtityttö,joka on omistettu etenkin omalle koulukiusatulle sekä myös kaikille muille siitä kärsiville.
Tämän julman prosessin aikana olen moneen kertaan miettinyt myös niitä nuoria jotka ovat jääneet ilman riittävää apua ja tukea ja turvaa,kuinka me vanhemmat voisimme ohjata lapsiamme ettei tällaista pääsisi tapahtumaan.Miksi me kiusaamme,haukumme...onko se oma paha olo niin valtava voima joka ohjaa,kuinka siitä voisi päästää irti.
Syviä mietteitä,koittakaahan kestää.... Juuri nyt meidän asiat ovat parempaan suuntaan menneet,mutta silti elämme päivän kerrallaan.
Tahtoisin suojella sinua,
kaikelta pahalta,
haluaisin levittää siipeni sinun ympärillesi,
pitää sinusta huolta.
Kantaa sinua kaiken pahan läpi,
loihtia kasvoillesi hymyn,
pyyhkiä kyyneleet.
Tahtoisin että siipeni suojelisivat sinua,
antaisivat rohkeutta,voimaa ja uskoa
paremmasta huomisesta
Tahtoisin kuiskata sinulle "Rakastan"
olethan Tähteni!
      -Nina-

3 kommenttia:

Anonymous kirjoitti...

Hei

tiedän tunteen...meillä myös tytär koulukiusattu miltei koko ala-asteen ajan.Apua saimme kuitenkin myös koulusta, mutta arvet ovat yhä edelleen isot ja todennäköisesti hän ei koskaan pysty kohtaamaan kiusaajiaan pelkäämättä.
Muutamat harrastuksetkin on jouduttu lopettamaan, kun kiusaajta tulivat samaan paikkaan...
Mutta jonakin päivänä aurinko paistaa myös risukasaan. Ei auta kuin toivoa ja tukea lasta.

Voimia koko perheelle.

muru kirjoitti...

Voi että, en voi muutakun toivoa että asiat hoituu kuntoon! Tässä tulee mieleen niin monia asioita omasta kouluajasta josta ei ole häävit muistot mutta niistä sen enempää jaarittelematta Voimia teille ja meille kaikille vanhemmille ♥ Tsemppiä! Asioilla on taipumuksena selvetä :)

Ja ihania uusia tulokkaita oot tehny, onkos se Hilman ja Lailan uusi sisko Leila vai kuka :) ?

Anonymous kirjoitti...

Olit kirjoittanut niin koskettavasti että tuli itku. Toivon voimia teidän tyttärelle ja koko perheelle. Toivottavasti kiusaaminen loppuu täysin, eikä se jätä liian syviä jälkiä tyttäreenne. Itse olin yläasteiässä "vähän" koulukiusattu, koulumatkoilla linja-autossa, se oli kurjaa, aiheutti pahaa mieltä ja muistan sen tunteen vaikka olen nyt keski-ikäinen 3 lapsen äiti. Voimia teille, mukavaa joulun odotusta, ja kiitos sinulle kivasta blogistasi jota on mukava seurata! tv. Johanna <3