Villalinus

Villalinus

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Ruususen uni

 Eilen tuli luvattua kuvia vielä yhdestä peitosta jonka viimeistelyt tein eilen.Ruususen uni on peiton nimi,peitto on samanlainen minkä olen tehnyt ennenkin mutta täysin eri väreillä,hennoilla pastilleilla ja valkoisin reunoin,löytyy tuolta suosituimpien tekstien ylärivistä.Tässä peitossa väreinä ovat syksyisemmät ja harmonisemmat värit,peitosta tulee ihan vakiojuttu Villa Linukselle,näitä tulee ihan varmasti lisää.Peitto on juuri sen kokoinen että sitä on täydellistä pitää esim vaunuissa vauvan peittona,67*56cm.
 Reunoihin on virkattu aika monta kierrosta kiinteitä silmukoita ja nirkkoja ihan lopuksi.
Tällaisen peiton alla nähdään ruusuisia unia:) -Nina-

tiistai 25. syyskuuta 2012

Peittoja...peittoja,ja tietty virkattuja

 Viime päivät on mennyt siihen että olen tehnyt päättelytöitä.Oikeasti inhoan päättelyä,se on ihan viiminen asia joka aina jää hamaan tulevaisuuteen.Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja päätin tehdä rästiin jääneitä hommia edes vähän.Nämä peitot virkkasin jo tuossa kesällä,mutta nyt saivat jopa silityksen kaupanpäälle...Pallokuvioinen peitto on virkattu dropsin cotton light langalla,käyttäen virkkuukoukkua nro.3,5.Peitto on kooltaan 85*60cm,väreinä on paljon kirkkaita värejä.Lanka on aika paksua ja en voi moittia,ihan mukava lanka virkata.
 Tämän toisen peiton nimeksi laitoin Usvametsä,värit tuovat mieleen jotenkin sumuisen ja usvaisen metsän.Kuviona ihanaa aaltokuviota josta pidän erittäin paljon.Peitolla on kokoa 91*61cm,joten jo ihan mukavan iso peitto lämmittämään vaikka jo omia jalkoja.
Juuri nyt viimeistelyssä on yksi aivan ihana peitto syysvauvalle,siitä ehkä jo huomenna lisää... -Nina-

perjantai 21. syyskuuta 2012

Syksyn tuntua

 Aamulla meillä tuntui tosi kylmältä,lämpöasteilla kyllä oltiin,mutta silti ilmassa oli jo ripaus syksyä.Viime päivät olen käyttänyt erittäin hyödyllisesti virkaten lapasia,viime vuonna messuilla kun jouduin myymään ei oota,mukana oli vain aikuisten kokoisia lapasia ja lasten ei ollenkaan,niinpä tänä vuonna olen varustautunut hiukan paremmin.
 Lankana näissä olen käyttänyt kuten aiemminkin Novitan isovelilankaa,hahmot taas on virkattu puuvillalangasta joka on erittäin laadukasta ja kestää kovankin pesun.
 Hahmoina näissä on monia,löytyy kettua,pöllöä ja lintua pellavasiipineen,monenväristä ja kokoista lapasta,tietty näitäkin on rajoitetut erät,mutta toivotaan että riittävät kaikille halukkaille.
Muutaman tilauksen sain juuri näistä tietyillä väreillä,nyt sitten pitäisi ryhtyä niiden kimppuun.Erittäin mukavaa viikonloppua juuri sinulle! Nina

torstai 13. syyskuuta 2012

Rumiluksesta siedettäväksi

 Meillä on jo vuosikausia ollut huushollissa piano,tosi rumilus,etsinyt joka vuosi sitä omaa paikkaansa,se on varmaan oikeasti seilannut jo joka huoneen täällä,mutta poiskaan sitä ei ole voinut laittaa koska sillä on tunnearvoa,me saimme pianon miehen mummolta joka sen oli joskus perinyt jostain...Kuten jo aikaisemmin puhuin mulla oli maalipurkki valmiina...ja niinpä eilen suttasin sitä...
 Nyt se koristaa meidän olohuonetta ja luulenpa ettei se meiltä muuta minnekkään.
 Vielä sitä pitää pikkaisen maalailla ja hioa,Linuskin kiipesi eilen vielä märän pianon päälle....olipas hauskaa... Tarraa kokeilin tuohon eteen,tiedän,se on vinossa,mutta kun piti kokeilla,sitä en tiedä jääkö se siihen,mutta ainakin kokeiltu on.
 Ihanan siivouspäivän jälkeen on ihana vain olla ja nauttia,niinpä,sen minuutin ennenkuin lapset ottavat lelunsa ja levittävät,tai kun ne innostuvat leikkelemään ihania mainoslippusia ja lappusia.Eilen siis tuli tuota siivouspäivää vietettyä,tänään olen kokkaillut keittiössä koko päivän.
Muutaman omenapiirakan leivoin ja keitin mehua omenoista jotka äitini ja isäni toivat meille,nyt uunissa muhii herkullinen merimiespata,alkaakin jo olla nälkä,kunpa vain makuaistia olisi edes jonkin verran nimittäin iski ankara flunssa...Mukavaa viikonloppua! Nina

tiistai 11. syyskuuta 2012

Muutama remppakuva

 No niin,siis ollaan rempattu teinien,tai no melkein aikuisten tyttöjen huonetta,on revitty ties monta kerrosta tapettia lastulevystä,maalattu lastulevy ja tapetoitu.Harmiksemme jäi ihan pikkasen kesken,metsästetään lisää tapettia,mutta mikäli ei löydy taitaa joutua tekemään jonkinlaisen kompromissin....
 Huoneessa on lipasto ja sängyt eri paria,mietitään juuri ostettaisiinko tytöille runkopatjasängyt vai maalataanko nämä.Linus halusi ihaan välttämättä että otetaan yksi kuva siittäkin,se niin tykkää kun kuvataan.Lipaston päällä on pentikin ihana puuhevonen,löytö kirpparilta,jonka korvat ihan itse rikoin heti ekana päivänä,arvaa harmittiko,samoin kello on samasta paikasta. Uudet verhot tilasin jotexilta,charlotta valkoinen,tulevat parin viikon päästä,joten sitten tulossa lisää kuvia koko huoneesta.
Niinpä,ai että mikä sotku....tässä lähtötilannetta ennen remppaa...ei varmaan tarvi selitellä mitään,huh huh... Meillä pilvinen päivä,olisikohan tulossa sadetta,nyt lisää kahvia ja suunnittelemaan uusia juttuja. Nina

maanantai 10. syyskuuta 2012

Tytöille jotain pientä ja kivaa

 Niin se viikonloppukin taas pääsi hurahtamaan ohitse,meillä oltiin vain kotosalla ja kuten arvata saattaa virkkuukoukku kädessä ainakin aina välillä.Tällä kertaa tuli tehtyä pienille ja miksei isommillekkin tytöille pompuloita,lintuja ja pupusia.
 Nämä ovat kyllä mukavia pieniä virkkuutöitä,aikaa ei itse virkkaamiseen mene kauan,mutta kun ompelee käsin esim silmät ja nokat niin jopas hurahtaakin hetki ja toinenkin.
 Kartongista leikkasin palaset joihin nämä laitoin,tarran joka kertoo tekijän,vielä pitäisi hommata jonkinlainen pussi johon laittaa,ostin jo joitain pusseja mutta totesin niiden olevan aivan liian pieniä...
 Uusistakin hahmopompuloista on paljon ideoita,saapas nähdä mitä sitä keksii.
Linuksen sairaalassa olo venyi,kaksi yötä jouduttiin olemaan sairaalassa,sai vielä menopäivän iltana (juuri kun oltiin luvattu kotiinlähtöä) toisen kohtauksen,saturaatiot sitten laskivat annetusta kohtauslääkkeestä suoraan suoneen niin pahasti että raukka tarvitsi lisähappea seuraavan yönkin. Kyllä olen pyöritellyt monenlaisa ajatuksia pääkopan sisällä,miksi estolääkityksestä huolimatta näitä kohtauksia vaan tulee ja tulee,eikö nyt olisi jo aika niiden rauhoittua ja pojan saada leikkiä ja olla kuten muutkin...neurologia konsultoidaan vielä tällä viikolla lääkityksestä,loppuviikosta ilmeisesti lääkäri soittelee.Mutta nyt Linus jakselee taas hyvin,isosiskokin kävi vävyehdokkaan kanssa eilen kyläilemässä ja Linushan nautti suuresti kun sai paljon huomiota ja tuliaisia,varsinkin sammakko fleecelakki oli ihan ehdoton,se piti aamulla laittaa päähän ja karkkireppu johon sai laittaa varatutin piiloon ettei kukaan sitä vie.Ja remontti etenee mukavasti,upeeta tulee,maltattehan odottaa. Nina

tiistai 4. syyskuuta 2012

Täällä taas...

 Ei kai täältä pois voi olla kun on niin paljon asiaa,vaikkei nyt aina niitä kommenttejakaan saa niin jospas kuitenkin jonkinlaista päiväkirjaa itselle ainakin,ja tiedän että muutama ainakin kaipailee...Ja kuten kuvasta näkee meillä tehdään remppaa,teinien huone otettiin käsittelyyn ensimmäiseksi,aivan hirvittävä homma oli tapettien poisto kun ne oli liimattu pelkän lastulevyn päälle,pääsi kuulkaa muutama ärräpää kun tapetteja rapsi.Juuri tänään sitten aloitin maalailemisen huoneessa,että jos joskus taas niin eipä ole niin kamala homma.
 Ikkunoiden puitteet meillä on ällön ruskeat,joten nekin saavat uuden värin piakkoin,maalia hain tänään.
 Linuksesta,Linukselta leikattiin kitarisat ja korvat putkitettiin tasan viikko sitten,reipas pikkupoika vaikka jouduttiin odotellakkin leikkaukseen pääsyä 4 tuntia ravinnotta...Nyt kuitenkin tarhasta tänä aamuna soitettiin että Linus oli saanut epilepsiakohtauksen,ja kuten ollaan sovittu niin lähdin heti tarhaa kohti hakemaan poikaa pois kotiin lepäämään,kohtaus oli vielä aika pahasti päällä vaikka lääkettä oltiinkin annettu,joten soitto polille ja poika autoon(onneksi avustaja lähti mukaan) ja kohti sairaalaa,osastolla nyt tarkkailevat ainakin iltaan saakka,lääkityksiä oltiin muutenkin jokin aika sitten nostettu,tarkoituksena kun olisi ettei niitä tulisi yhtään,raukka.
Meilläpäin vietetään syksyisin venetsialaisia ja joillekkin kohokohtana on venetsialaismaraton,ei,ei mulle kuitenkaan,mutta meidän yksi tyttäristämme joka aloitti juoksuharjoittelut vuoden vaihteessa oli päättänyt osallistua siihen,kuvitelkaa,42 kilometriä juoksemista,järkyttävä matka.Eikä yhtään tilannetta auttanut kun mies näytti youtubesta yhdenkin videon jossa jonkun maratonarin keho pettää totaalisesti,kyllä kuulkaa mua jännitti ja pelotti,jokaisen kierroksen jälkeen tyttö oli yhtä hymyä ja kun viimeinen kierros alkoi tokas mulle vain hymyillen että enään yksi kierros....Maaliviivalla sitten odoteltiin miehen kanssa ja kyllä täytyy sanoa että tippa nousi linssiin,kummallekkin,meidän tyttö saavutti jotain tärkeää,jotain jota oli odottanut kauan,määrätietoisesti selvitti hurjan esteen,kuinka moni meistä pystyisi samaan,asiassa kuin asiassa.Olen erittäin ylpeä,16-vuotiaan maratoonarin äiti jolla on huikea tulevaisuus edessä kaikella tavalla,viikonloppuna herkuteltiinkin voileipäkakulla läheistemme kanssa.Käsitöitäkin on tullut tehtyä aika lailla,verkkokauppakin menee koko ajan eteenpäin,ollaan kuulolla,joohan. Iloa päivääsi joka tänne eksyt! Nina