Viikonloppuna olen myös TAAS aloittanut jotain uutta virkkausjuttua,ikuisuusprojektini on jäänyt lepäilemään joksikin aikaa.Tänään siskoni kävi tyttöjen kanssa pienellä kävelyretkellä.Perheemme Vera tyttö olikin odotellut tätin käyntiä.Tyttäremme on 12-vuotias vaikeasti cp-vammainen ihana tyttö joka syntyi raskausviikoilla 27.Painoa oli sokeripaketin verran. Vera vammautui koska sai vaikean aivoverenvuodon heti alkupäivillä. Tyttäremme on täysin toisten ihmisten varassa,hän ei pysty esim syömään itse,hän istuu pyörätuolissa,muttei pysty itse liikuttamaan sitä.Puhua hän kyllä osaa,puhe saattaa olla vaikeasti ymmärrettävää vieraan mielestä.Elämä vammaisen lapsen kanssa on raskasta mutta se myös rikastuttaa elämäämme todella paljon,hän on niin avoin,ihana ja meille kaikille niin rakas lapsi,erityinen,hän on salaisuuksien lapsi,kuten eräässä runossa sanotaan.(löysin runon eräällä Oulun reissulla ollessamme sairaalassa,laitan myöhemmin runon tännekkin)Mutta siis tytöt kävivät kävelyreissulla ja toivat äidille ihania kukkia joiden myötä haluankin toivottaa teille kaikille oikein ihanaa alkavaa viikkoa!Nina
3 kommenttia:
Nyt vasta tänä aamuna luen tätä, miten mulla ei päivittynyt tämä eilen, no, joka tapauksessa nyt olen tässä lukemassa.
Elämä tosiaan on raskasta vammaisen lapsen kanssa, mutta he ovat niitä aidoimpia lapsia koskaan.
Minä olen työskennellyt vammaistean lapsen parissa joskus, ja minusta se oli kaikista antoisaa aikaa koskaan elämässäni.
Jäin nyt kokonaan puput kommentoimatta, ne ovat niin suloisia, osaat tosi taitavasti tehdä.
lasten tuomat kukat on ihania :) Ja kaikki muutkin "lahjat" oli ne sitten männynkäpyjä taikka risuja :) Niitä meillä kiikutetaan äitille. Kyllä lapset on elämän rikkaus!! Ja, aivan ihania pupuja olet tehnyt!
Lähetä kommentti