Salaisuuden lapsi
Eilen Herralle enkelit tuumivat näin;
"On aika syntymän uuden.Hyvin paljon rakkautta tarvitsee tämä lapsi salaisuuden.
Hänen kasvunsa ei liene nopeaa
ei hän saavuta tähtiä siellä
paljon hellyyttä kaipaa hän ihmisiltä,
joita kohtaa hän elämän tiellä.
Ehkei koskaan hän nauraa ja leikkiä voi,
ei sanoja mietteilleen löydä
kovin monissa paikoissa sopeudu ei,
saa hän vammaisen nimellä käydä.
Siispä huolella kotinsa valitkaamme
hän saakoon elämää täyttää.
Herra,etsi vanhemmat
joita voit
tähän erikoistehtävään käyttää.
Heti tehtävän arvoa huomaa he ei
ja niin ehkä onkin hyvä;
mutta lahjana lapsosen mukana on
luja usko ja rakkaus syvä.
Pian alkavat he varmaan ymmärtää,
minkä aarteen suuren he saikaan,
saavat iloita heikosta,hennosta,
salaisuuden lapsesta taivaan."
(kuva viimekesältä ollessamme mökkeilemässä,ylpeä isosisko pitää huolta pikkuveljestään)
5 kommenttia:
Oi kuinka kaunis runo, puhutteleva ja tunteita herättävä. Totta jokainen sana. Iloitkaamme lapsistamme, oli he terveitä tai juuri näitä salaisuuden lapsia. Lapset on taivaan lahja!!!!
Kauniita ja onnellisia päiviä tämän juuri tämän lapsosen kanssa!!!
Juuri näin,ja se on kumma että juuri tämä runo puhuttelee joka ainoa kerta,tämänkin kirjoittamisen jälkeen tuli itselle sellainen jännä olo,vaikea sanoa millanen,jotenkin levollinen ja onnellinen.Kaikki lapset ovat rakkaita,vaikka taakka on joskus raskas kantaa se myös rikastuttaa ja paljon!
Voi mikä runo! Kylmiä väreitä, melkeinpä kyyneleitä ja hymyä, kaikkea samaan aikaan, kun sitä luin ♥
Kiitos:) Ihana runo. Kosketti kovasti vaikka minun salaisuudenlapsi-sisareni onkin jo aikuinen.
Ja Edna Massimilian näyttäisi olevan kirjoittajan nimi:)
Lähetä kommentti