Villalinus

Villalinus

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Isoäidinneliöpeitto,kotoa ja Linuksesta

Päivät ne vaan kuluu toinen toisensa perään,tekemistä riittää ja kyllä on ihanaa kun aurinko paistaa ja tuo valoa kotiin ja ehkä myös ajatuksiinkin. Isoäidinneliöistä tein tällaisen pienen peiton ikäänkuin terapiatyönä,pakko oli tehdä jotain että sai ajatukset pois kaikesta muusta,kokoa peitolla 75*64cm,lankana novitan nalle. Ihan kivahan siitä tuli,nimesinkin peiton "lupaus keväästä",jotenkin tuo vihreä tuo niin mieleen ihanan nurmikon...
Paljon pylväitä mahtuu yhteen pieneen peittoon.
Kotona on tullut siivottua urakalla koko ajan,kylläpä olisikin kiva kun olisi aina tämän näköistä,ei leluja lattialla,ei tyhjiä kuppeja ja kippoja joka paikassa.
Tyttöjenkin huoneessa olisin aina petatut sängyt jonkun muun kuin äidin toimesta...
Linuksella aloitettiin antibiootti estolääkitys siihen saakka kunnes tulee joku operaatio,todennäköisiä ovat ainakin kitarisaleikkaus ja korviin putket,meillä ei olekkaan korvien putkituksesta kokemuksia,kukaan ei ole niistä paljon kärsinyt,astmalääkityskin on aloitettu ja lääkkeitä jo vaihdeltukkin,tässä kuvassa odotamme aivosähkökäyrään pääsyä,joka tuli tosi pikana kun Linus eräänä yönä kouristeli kaksi kertaa neljän tunnin välein,onko kyseessä sitten epilepsia,emme tiedä,neurologin konsultaation mukaan kun seuraava kuumeeton kouristus tulee niin diagnoosi kirjoitetaan ja aloitetaan lääkitys,niitäkin on ollut...Kouristukset meidän kohdalla ovat ihmeellisiä,ne muuttuvat erilaisiksi,ikäänkuin pahenevat joka kerta ja niihin tulee aina uusia piirteitä,ja lääkitseminen ei pahemmin auta kohtauksiin.
Tukka sikin sokin käyrän ottamisen jälkeen... Perjantaina seuraava lääkärikäynti,imusolmukkeiden ultraääni... Aurinkoista päivää kaikille! Ninaps.Meidän esikoinen on saanut ajokortin ja arvatkaapa vaan saako äiti murehtia...

5 kommenttia:

muru kirjoitti...

Mun eka ajatus isoäidinneliö-peitosta oli tosiaankin kevät, ihanan pirteä!

Meillä on kokemusta kitarisa+ nielurisa+ putket korviin leikkauksesta ja kaikki tehtiin samaan syssyn. Pelkäsin tietysti etukäteen ihan hirveenä kun en ole tällasta aiemmin lasten kanssa kokenut. Ainut mikä nyt jälkeenpäin harmittaa on se etten VAATINU tätä operaatiota aiemmin. Mitä sairastelua, lääkeiden syöntiä olikaan sitä ennen.

Kaikki meni siis erittäin hyvin ja kaikki huolet oli turhia!! Samana päivän pääsee kotiin jos ei ole mitään extraa, 2 viikon täys kipulääkitys tarkasti 3 kertaa vuorokaudessa (eli yöllä piti laittaa kello soimaan) mutta nyt siitä on tasan 1 vuosi, ja tyttö sai nyt ekan leikkauksen jälkeisen antibioottikuurinsa pari päivää sitten (korvatulehdukseen joka oli meillä kaikilla tytöillä). Että niin hyvin parani. Toinen putki on vielä paikallaan, toinen tullee joskus pois :) Kannatan tuota leikkausta ehottomasti ja vielä kiirehtisin sitä, jos on koko ajan sairas ja leikkauksesta jo puhuttu. Lapset on niin reippaita ja mieti, 2 viikkoa jäätelöä ja vanukkaita yms herkkua :D ei tule ruuan kanssa ongelmia! (paitsi siinä kun kaikki muutki haluaa samalle ruokavaliolle ;))

muru kirjoitti...

ps... ihana tuo rauta?sänky joka näkyy taaemmassa huoneessa, se peili siinä yllä ja kaikki muu. Kaunista!

Cia kirjoitti...

Ihanan värinen peitto :)

Meidän Josefinalla oli epilepsia.Kaikki alkoi niin että kotona sai yhtäkkiä kohtauksen,ambulanssilla sairaalaan ja seurantaan.Sanoivat tuollaisen yksittäisen kohtauksen olevan aika normaalia(!?) pienten lasten keskuudessa infektion aikana tai jälkeen,Jose oli juuri ollut vähän aikaa sitten vatsataudissa. Sairaalassa niitä kohtauksia alkoikin sitten tulemaan tiuhaan tahtiin ja neurologi hälytettiin jo yöllä paikalle ja aloitettiin aivosähkökäyrän otto joka näytti muutoksia.Tutkittiin monta muutakin juttua,mm. selkäydin punktio tehtiin mutta ei niistä mitään löytynyt ja lopullinen diagnoosi oli lapsuusiän hyvälaatuinen epilepsia ja estolääkitys aloitettiin. Jose oli tuolloin 1½v ja lääkitystä jatkettiin reilu 3 vuotiaaksi.

Oikein paljon tsemppiä teille,tiedän miten raskasta on olla huolissaan lapsestaan! <3

-k- kirjoitti...

Ihana peitto! Tosi kauniit värit!
Huoli lapsesta se riipaisee äidin sydäntä niin paljon. Tsemppiä teille!
-k-

Manda kirjoitti...

Blogissani on sinulle tunnustus. :)