Muutama remppakuva

 No niin,siis ollaan rempattu teinien,tai no melkein aikuisten tyttöjen huonetta,on revitty ties monta kerrosta tapettia lastulevystä,maalattu lastulevy ja tapetoitu.Harmiksemme jäi ihan pikkasen kesken,metsästetään lisää tapettia,mutta mikäli ei löydy taitaa joutua tekemään jonkinlaisen kompromissin....

 Huoneessa on lipasto ja sängyt eri paria,mietitään juuri ostettaisiinko tytöille runkopatjasängyt vai maalataanko nämä.Linus halusi ihaan välttämättä että otetaan yksi kuva siittäkin,se niin tykkää kun kuvataan.Lipaston päällä on pentikin ihana puuhevonen,löytö kirpparilta,jonka korvat ihan itse rikoin heti ekana päivänä,arvaa harmittiko,samoin kello on samasta paikasta. Uudet verhot tilasin jotexilta,charlotta valkoinen,tulevat parin viikon päästä,joten sitten tulossa lisää kuvia koko huoneesta.

Niinpä,ai että mikä sotku....tässä lähtötilannetta ennen remppaa...ei varmaan tarvi selitellä mitään,huh huh... Meillä pilvinen päivä,olisikohan tulossa sadetta,nyt lisää kahvia ja suunnittelemaan uusia juttuja. Nina

Täällä taas...

 Ei kai täältä pois voi olla kun on niin paljon asiaa,vaikkei nyt aina niitä kommenttejakaan saa niin jospas kuitenkin jonkinlaista päiväkirjaa itselle ainakin,ja tiedän että muutama ainakin kaipailee...Ja kuten kuvasta näkee meillä tehdään remppaa,teinien huone otettiin käsittelyyn ensimmäiseksi,aivan hirvittävä homma oli tapettien poisto kun ne oli liimattu pelkän lastulevyn päälle,pääsi kuulkaa muutama ärräpää kun tapetteja rapsi.Juuri tänään sitten aloitin maalailemisen huoneessa,että jos joskus taas niin eipä ole niin kamala homma.

 Ikkunoiden puitteet meillä on ällön ruskeat,joten nekin saavat uuden värin piakkoin,maalia hain tänään.

 Linuksesta,Linukselta leikattiin kitarisat ja korvat putkitettiin tasan viikko sitten,reipas pikkupoika vaikka jouduttiin odotellakkin leikkaukseen pääsyä 4 tuntia ravinnotta...Nyt kuitenkin tarhasta tänä aamuna soitettiin että Linus oli saanut epilepsiakohtauksen,ja kuten ollaan sovittu niin lähdin heti tarhaa kohti hakemaan poikaa pois kotiin lepäämään,kohtaus oli vielä aika pahasti päällä vaikka lääkettä oltiinkin annettu,joten soitto polille ja poika autoon(onneksi avustaja lähti mukaan) ja kohti sairaalaa,osastolla nyt tarkkailevat ainakin iltaan saakka,lääkityksiä oltiin muutenkin jokin aika sitten nostettu,tarkoituksena kun olisi ettei niitä tulisi yhtään,raukka.

Meilläpäin vietetään syksyisin venetsialaisia ja joillekkin kohokohtana on venetsialaismaraton,ei,ei mulle kuitenkaan,mutta meidän yksi tyttäristämme joka aloitti juoksuharjoittelut vuoden vaihteessa oli päättänyt osallistua siihen,kuvitelkaa,42 kilometriä juoksemista,järkyttävä matka.Eikä yhtään tilannetta auttanut kun mies näytti youtubesta yhdenkin videon jossa jonkun maratonarin keho pettää totaalisesti,kyllä kuulkaa mua jännitti ja pelotti,jokaisen kierroksen jälkeen tyttö oli yhtä hymyä ja kun viimeinen kierros alkoi tokas mulle vain hymyillen että enään yksi kierros....Maaliviivalla sitten odoteltiin miehen kanssa ja kyllä täytyy sanoa että tippa nousi linssiin,kummallekkin,meidän tyttö saavutti jotain tärkeää,jotain jota oli odottanut kauan,määrätietoisesti selvitti hurjan esteen,kuinka moni meistä pystyisi samaan,asiassa kuin asiassa.Olen erittäin ylpeä,16-vuotiaan maratoonarin äiti jolla on huikea tulevaisuus edessä kaikella tavalla,viikonloppuna herkuteltiinkin voileipäkakulla läheistemme kanssa.Käsitöitäkin on tullut tehtyä aika lailla,verkkokauppakin menee koko ajan eteenpäin,ollaan kuulolla,joohan. Iloa päivääsi joka tänne eksyt! Nina