Villalinus

Villalinus

tiistai 24. tammikuuta 2012

Sisko ja sen veli

Hiljaiseloa täällä blogissa taas,nyt ollaan päästy pikkuhiljaa arkeen kiinni,kaikki on päässyt kouluun takaisin,ehkäpä tämä tästä.Paljon on vielä tuloillaan lääkärikäyntejä,osa jo onneksi takanapäin,Linuksella alettiin tutkimaan miksi poika saa niin paljon kuumekouristuksia,poikkeus olisi jos kouristusta ei tulisi kun kuume on päällä,elikkä aivosähkökäyrässä ollaan oltu,tuloksia emme vielä tiedä. Fannylla taas on isohko,ulkoneva mansikkaluomi selässä,jota aletaan hoitamaan kerran kuussa poliklinikalla lääkkeellä,paljon on asiat mennyt eteenpäin siitä kun esikoisemme syntyi,hänellä oli iso koko olkapään peittävä luomi,jolle ei tehty mitään,tänäkin päivänä siinä näkyy jälki,ja on myös jonkin verran kipeäkin.
Meidän neitokainen,Fanny 6 kuukautta jo.
Aika menee niin hurjan nopeaan ettei oikein meinaa perässä pysyä,itsekkin täytin viikonloppuna vuosia,jotenkin alkaa jo hirvittämään ajan kuluminen,ei onneksi vielä pyöreitä,mutta pianpa nekin ovat... Tänään olen mietiskellyt myös itse elämää,kuinka hauras se saattaakin olla,emme tiedä tästä päivästä tai huomisesta,vaikka se olisi viimeinen,lähistöllämme sattui tänään auto-onnettumuus,jossa pieni lapsi kuoli,tapahtunut kosketti itseäni ja sai mietteliääksi.Lapset ovat meillä vain lainassa,niin pienen hetken pieniä,kasvaen ja vahvistuen itsenäisiksi yksilöiksi,onneksi niille sentään äidin neuvot kelpaavat aina silloin tällöin.
Fanny ja Linus viihtyvät ajoittain toistensa seurassa vaikkakin tarkkana täytyy olla koko ajan,milloin vain se voi ilmoittaa tyytymättömyytensä pikkusiskoon ja näyttää sen ikävällä tavalla,mutta silti ne ovat sisko ja sen veli.
Muutama pipo on tullut kudottua,omalleni yritin tehdä,eka oli liian pieni,toinen liian lyhyt,kolmas liian pitkä...se siitä sitten,sopivat noin 0-3kk ikäiselle kullannupulle.
Jotain pientä on ommeltukkin,neuvolakorttien kansia.
Sekä myös virkattukkin,nimittäin ihana viiri,yhdeksällä viirillä,puuvillalangalla,ihana lastenhuoneeseen.Pakkaspäiviä toivotellen Nina

4 kommenttia:

muru kirjoitti...

Hei! kylläpä on pikkunen kasvanu, miten se aika kuluuki noin äkkiä!! Ja samoilla ajatuksilla täälläkin, kuinka lyhyt voi elämä olla ja jokasta päivää pitäs muistaa arvostaa kuin se olis viimenen...ja autossa muistan olla minä ainaki keskittyneempi ajamaan....jos jättäis vaikka sen kännykkään puhumisen ainaki... Tuo viiri on kyllä aivan huippu ja on siinä ollu varmaan työtäki. Mulla tahtoo kiinnostus hiipua niin äkkiä etten varmaan sais aikaseks noin montaa palaa, kesken jäis. Tosi hyvä idea kuitenki!
Ja tais muuten jäädä kommentoimatta ed.postaukseen että mahtava kone! Hiukan eri sorttia kuin meikäläisen pikku singeri :D

-k- kirjoitti...

Kiva kun löysit meille!
Onko siitä pikkuisen syntymästä jo 6kk? Ajan kulumisen vasta tajuaa kunnolla lasten kasvamisesta...Ihania ompeluksia olet tehnyt!
-k-

Vintage-Sunflower kirjoitti...

Hienoa että teilläkin on päästy arjen syrjään kiinni ja tutkimukset yms.menee eteen päin. Voimia.

Nina kirjoitti...

Kiitos kommenteista,mukavaa kun käytte kylässä ja jätätte tervehdyksiä:)